Karnevaaliaika on Euroopassa käsillä. Lauantaina - joka muuten myös on antiikin roomalaisten uusivuosi - täällä Roomassa järjestetään iso kulkue, jota varmaankin menemme pällistelemään. Jo näinä parina viikkona on saattanut tarkkasilmäinen kulkija havaita, että kadut ovat harvinaisen täynnä serpentiiniä ja kaikilla vastaantulevilla lapsilla on hienot naamiaisasut yllään. Ilmeisesti lapsille on siis sallittu juhlahumuun varaslähtö.
Renessanssihuvilan langaton verkko on viime aikoina taajaan kaatuillut, mutta neuvokas kurssitoverini korjasi sen eilen kokistölkillä. Toivon mukaan pitemmiltä hiljaisuuksilta täällä blogissa siis jatkossakin vältytään. Kuvien lisääminen on vähän riskaabelimpaa.
Maanantaina kävimme Palatium-kukkulalla Forum Romanumin laidalla, vilkaisemassa taas jotakin uutta: Bagni di Livia ja Casa dei Grifi -nimiä kantavia komeiden asuintalojen maanalaisia jäänteitä, jotka normaalisti ovat yleisöltä suljettuja. Oli vapisuttavaa (siis muutenkin kuin tuffikaivannon hyisenkostean ilman vuoksi) seistä muinaisessa ruokailuhuoneessa, jota ympäröivät kaksi sievää nymphaeumia, joista toisessa oli vielä jäljellä sirot pienet portaat suihkulähdeasetelmaa varten. Veden saattoi liki kuulla liplattavan, ja säilyneiden marmori- ja seinämaalausfragmenttien alla oli helppo kuvitella, millaisia Palatium-kukkulan antiikinaikaiset huikeat luksuskodit olivat loistonsa päivinä mahtaneet olla.
Eilen jalkauduimme Rooman laitakaupungille keskiaikamuseoon ja eukalyptuspuistaan (ja -likööristään) tunnettuun luostariin, jossa pyhän Paavalin miekalla irtileikattu pää legendan mukaan pompahteli maassa kolme kertaa lähteitä muodostaen. Häkellyttävä kokemus oli myös noita kahta kohdetta ympäröivä EUR, tuo fasismia ylistäväksi monumentiksi suunniteltu ihannekaupunki, jota oli ollut tarkoitus esitellä maailmannäyttelyssä vuonna 1942.
Eilen saimme myös tutkielmanaiheemme, joten akateeminen työskentely ja matka kohti tieteellisen kurssin ylintä päämäärää ovat saaneet lähtölaukauksensa. Allekirjoittanut pääsee tämän kevään aikana uppoutumaan perinteiseen ikonografiseen tutkimukseen ajan personifikaatioiden ihmettelyn myötä. Aihe oli juuri sitä mitä toivoinkin, joten alku on ainakin lupaava.
Tämän viikon perjantaina päästään karkaamaan jo vähän pitemmällekin Roomasta. Tänä vuonna Kalevalanpäivä kuluu Etruriassa seikkaillen, kohteina Vulci ja Tarquinia. Etruskien kulttuuriin viehättyneenä ihmislapsena odotan tuota retkeä kovin.
Eilisiltana oivalsin jälleen myös, että tämä huvila on niitä harvoja paikkoja maailmassa, joissa illalla punaviinilasin ääressä joku tovereistasi voi yhtäkkiä puhjeta resitoimaan Iliaan seitsemää ensimmäistä säettä klassiseksi kreikaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti