S.P.Q.R

Matkani alkoi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 02:00 öljynmustassa sateessa. Bussi kiikutti minut Helsinki-Vantaalle, mistä lentokone nousi kohti etelää. Kun loputtomalta tuntuneen matkan päätteeksi tilataksi pudotti minut ja kurssitoverini Villa Lanten eteen, kajahti perinteinen kello kahdentoista tykinlaukaus Garibaldin aukiolta juuri parahiksi, kuin ikuisen kaupungin tervetulotoivotuksena tuhlaajapojilleen ja -tyttärilleen, jotka olivat nyt palanneet jälleen kotiin. Tuosta hetkestä kolmisen tuntia eteenpäin, ja olimme jo valinneet kurssikirjallisuutta, käyneet Calistossa, lounaalla ja kaupassa. Ikuiselta ja onnellisen unenomaiselta tuntunut vuorokausi jatkui pitkälle iltaan tervetuliaisillallisen merkeissä - söin pienen elämäni parasta karitsaa, joskin yleisen konsensuksen mukaan paikan tiramisut vaikuttivat epäilyttävän improvisoiduilta.

Vajaassa vuodessa Rooma ei ole muuttunut, mutta erona viime visiittiini Lanten pihan lehvämajan oksat eivät vielä lehdi, unikot eivät kuki tienvarsilla ja Trasteveren kaduilta puuttuvat vielä kiertelevät ruusukauppiaat. Talvi on täällä silti mitä ilmeisimmin taittumassa kevääksi - vaikka paikalliset kulkevat toppatakeissaan, käyvät noin 20 celsiuksen lämpö, vihreällä nurmella helottavat voikukat ja siitepölymäisen makea tuoksu ilmassa pohjoisen lapselle jo täysin kevätkesästä.

Tieteellisen kurssin teemana on tällä kertaa ajantutkimus, ja tänään oli ensimmäinen seminaarimme aiheesta. Tällaista akateemisen elämän ja työskentelyn pitäisi aina olla; hyvää ruokaa, rauhaa, samanmielistä seuraa, ja materiaalin lukemista chiantilasi kädessä ikuisen kaupungin silhuetin yllä, joiden jälkeen voi käpertyä omaan sänkyyn renessanssihuvilan seinien sisällä. Järki sanoo, että arki iskee joskus vielä nilkkaan, mutta äsken teetä Lanten terassilla juodessani ja tätä tekstiä hahmotellessani mieleeni juolahti ajatus: jos tähän näköalaankaan ei koskaan väsy, niin entäpä jos arki Lantessakaan ei koskaan ala tuntua täysin arjelta?

Noh, akateemisesta arjesta lantelaisittain kuullaan vielä tulevaisuudessa lisää. Tänään vilkaisimme jo keväämme alustavaa ohjelmaa, ja huomenna päästään jo kohdetutustumisten makuun kun päivä alkaa Santa Maria Maggiorella.

Scientia est potentia!

Kökkö kuvauskulma todistaa tässä otoksessa sanonnan kuvan kyvystä kertoa enemmän kuin tuhat sanaa kokolailla tuulesta temmatuksi, mutta uskokaa pois, tuolla kaiteen takana alamäessä Rooma köllöttelee.