Scipioitten kypärät

Neljäs viikko on ollut jälleen tapahtumarikas ja sisältänyt ehkä koko tähänastisen seikkailun upeimmat maisemat. Maanantaina astuimme pyhiivaeltajain saappaisiin ja vietimme päivän Seitsemän Suuren Pyhiinvaelluskirkon merkeissä. No, puijasimme vähän ja kävimme vain viidessä seitsemästä, koska Pietarinkirkko on liian naapurissa ja S. Maria Maggioressa kävimme jo kurssin alussa. Olo oli hikisen kierroksen päälle (lämpötilat ovat tällä viikolla taas lähteneet nousuun) kiistatta autuas, vaikka tokko kaikki synnit vieläkään karisivat.

Tiistaina emoalus vei meidät päiväretkelle vuorten syliin Palestrinaan (Italian Keravalle), Olevano Romanoon ja Subiacoon. Palestrina (ent. Praeneste), seitsemälle tasolle vuorenrinteeseen rakennettu kaupunki ja Fortunan palvontapaikka, hurmasi kirjoittajan täysin viheliäisillä pikkukujillaan, jotka mutkittelivat rinnettä ylös ja alas talojen labyrintissä. Olevano Romano oli pysäkkinä lähinnä erinomaisen ravintolansa ja paikallisen "viinihuoltsikkansa" vuoksi - hylätyn näköinen betonihirvitys, jonka ikkunassa virnuili äärimmäisen kitsch joulupukkitarra, todella kätki sisälleen paikallisten viinitilojen yhteismyymälän, josta mukaan lähti maistiaisten jälkeen muutama laatikko paikallisesta cesanese-rypäleestä valmistettua punaviiniä. Kyseisestä rypäleestä tislattu grappa muuten on myös parasta koskaan maistamaani. Matkan viimeinen etappi, Subiaco, oli ilmat keuhkoista ryöstävä elämys: mutkittelimme vuorten halki erään nyppylän huipulle benediktiiniläisluostariin ja sen Sacro Speco -pyhäkköön, joka legendan mukaan sijaitsee paikalla, jonne pyhä Benedictus oli erakoitunut luolaan mietiskelemään. Pyhäkkö pursusi freskoja väripaletin joka sävyssä ja maisemat olivat käsittämättömät. Makaabereihin kuvauksiin pyhimysten kärsimyksestä ja viimeisestä tuomiosta ei koskaan kyllästy - kuten ei myöskään bongaamaan todella kummallisesti piirrettyjä leijonia, jotka näyttävät lähinnä apinahominideilta.

Keskiviikkona näin Trasteveren S. Caecilia -kirkossa veistoksen, jota kelpo Markiisi de Sade on kuvannut vaikuttavimmaksi Roomassa näkemäkseen taideteokseksi. Kieltämättä kolme kirveeniskua niskassaan makaavassa naishahmossa oli sitä jotakin. Eilen ja tänään olemme möyrineet haudoissa ja lähinnä columbarioissa, eli siis tuhkauurnakomplekseissa. Eilinen Pomponius Hylaan columbarium ja tämänpäiväinen Scipioitten hauta olivat molemmat vaikuttavia elämyksiä, ensinmainittu ehkä vielä enemmän säilyneiden maalaustensa vuoksi. Valloittajina ja valtiomiehinä Rooman tasavallan aikana kunnostautuneiden Scipio-suvun vesojen suuruuden fiilistely piirtokirjoituksissa oli toki myös innoittavaa.

Ensi viikolla on luvassa useamman päivän retki Campaniaan. Näillä tunnelmilla hiipii kohti loppuaan ensimmäinen kolmannes tästä kurssista.

Pyhiinvaelluksemme ensimmäinen kohde, San Paolo fuori le mura.

Subiaco, Sacro Speco ja Maisema.

Palestrinan katujen pittoreskiutta on liki mahdotonta vangita kameraan.