Tourist go home

Firenze on nyt hyvin pikaisesti nähty ja koettu. Tiedostimme matkaseuralaisteni kera retken lyhyyden ajoissa ja otimmekin päätavoitteeksemme imeä itseemme tuon humanismin alkukodin atmosfääriä sen sijaan, että edes yrittäisimme nähdä konkreetisti kaikki olennaiset nähtävyydet. Sanoisin kaavamme toimineen - sunnuntai-iltana palasi Roomaan ainakin hyvin väsynyt ja tyytyväinen Strix, joka myös tietää palaavansa Firenzeen joskus toistekin.

Firenzessä on jotakin fundamentaalilla tavalla erilaista kuin Roomassa. Jollain tapaa suurkaupungin katku ja turistimerten vellovuus ovat Roomassa paljon läpitunkevampia, vaikka eihän Firenzekään mikään pikkukylä ole. Hälytysajoneuvojen ulvonnan sijaan Firenzen äänimaailma kulminoitui lasten hälinään (mikä saattoi etäisesti liittyä viikonlopun suureen lastentapahtumaan, joka kaupungissa järjestettiin) ja opiskelijaporukoiden naurunremakoihin. Firenze toi myös mieleeni kovasti muinaisen kotini Prahan - molempia yhdistää kukkulan laelta katsojan silmille avautuva siltojen kavalkadi ja korttelitolkut rakennuksia, joita katsellessa voi tuntea vajoavansa aikojen harson läpi satoja vuosia taaksepäin. Kaikkinensa sielussani lepäsi hilpeä ja kotoisa tunnelma sen katuja tovereideni kera mittaillessani (vaikka kaiken tämän retkeilyn runtelemat jalat alkavatkin tässä vaiheessa jo kaivata huomattavasti useammin troppia, huomaan). Tunnelmaa ei onnistunut tärvelemään edes se ryökäle, joka oli kirjoittanut tämän päivityksen otsikkoonkin päätyneen tervehdyksen hotellimme seinään, samalle paikalle jossa Dante Alighierin synnyinkotikin on sijainnut.

Oikeastaan reissun ainoat varsinaiset kohteet satunnaisen löytöretkeilyn lisäksi olivat Uffizin galleria, Fiesole ja Duomo. Uffizin tsekkasimme heti ensi töiksemme kaupungissa ja onnistuimme kiertämään sen läpi kokonaan, vaikka minua oltiin kovasti koetettua neuvoa pitämään tournee lyhyenä, mikäli mielisimme sinä päivänä enää mitään muuta Firenzessä tehdä. Esteetikon sydäntä on nyt hellitty Botticellilla, Caravaggiolla, Da Vincillä, Cimabuella, Giottolla, Tizianilla, ah, kaikella. Gallerianvalloituksen jälkeen pikaisen lounaan, kirkko-/piazzakierroksen ja kauppavisiitin kautta kapusimme Piazzale Michelangelon näköalapaikalle ihailemaan auringonlaskua, mistä taas alkoi öinen odysseiamme halki Firenzen katujen.

Toisen retkipäivämme päätimme käyttää Fiesoleen. Taiteentutkijana en tietenkään voinut olla käymättä tuossa niin monia taiteilijoita innoittaneessa huikeiden maisemien ympäröimässä kylässä, joka muinoin on ollut tärkeä etruskikaupunki sekin. Fiesolessa vietettyjen parin unenomaisen tunnin jälkeen palasimme Firenzeen käydäksemme Duomossa, minkä jälkeen pienen kävelyretken päätteeksi olikin jo aika hakea kimpsut ja hankkiutua taas juna-asemalle. Himputin nopeita muuten nämä oikeat luotijunat - Rooma-Firenze -väli taittui ajassa 1 h 20 min.

Huomenna kutsuu kurssiekskursion merkeissä Viterbo ja ylihuomenna Sisilia.

Firenzen Duomo.

Öinen Arno-joki Ponte Vecchiolta nähtynä.

Fiesole.