Kirjoittaja on käyttänyt viime päiviään perusturisteiluun sukulaistensa kanssa, pieneen allergeeniseen sairasteluun ja tutkimustyöhön käärmekehoisia ajan personifikaatioita tomuisilta kirjansivuilta tuijotellen, joten kovin huimia uusia tarinoita ei viikossa ole ehtinyt kertyä. Viikon päässä siintelee lähtö pitemmälle reissulle Sisiliaan - sielläkin olen ehtinyt käydä kerran aiemmin, mutta tiedossa on liuta kohteita, joihin en ole vielä nokkaani pistänyt. Siltä matkalta kertynee siis tarina jos toinenkin.
No, viimeisten seitsemän päivän aikana on käyty löytämässä Roomasta Via dei Coronarilta sisilialainen gelaterio, jonka valikoimiin kuuluu makuina mm. suklaa-Nero d'Avola (ehdotan hip hip huraa -huutoa sille loistavalle sielulle, joka on keksinyt yhdistää nämä kaksi mainiota substanssia yhdeksi!), valkosuklaa-basilika (raatimme ei suosittele) ja zibibbo (sisilialainen jälkiruokaviini oli myös jäätelömuodossa erinomaista). Lisäksi kurssin tiimoilta olemme käyneet ihmettelemässä jälleen paria tavallisilta kuolevaisilta muutoin suljettua kohdetta, tällä kertaa Ostia Anticassa. Näimme mm. Iuppiterin ja Ganymedeen talon - aikansa gay love hotelin, seinäraapustuksista päätellen - jonka seinässä komeili talolle nimensä antanut mytologinen kuva-aihe. Olen käynyt Ostia Anticassa kerran aiemminkin, ja voin suositella sitä kauniin päivän retkikohteeksi varauksetta kelle tahansa antiikin ystävälle - Urbsin turistilaumat on yllättävänkin mahdollista karistaa kintereiltään satamakaupungin raunioiden uumeniin. Paikalle pääsee myös helposti Rooman paikallisliikenteen piljetillä Ostiensen asemalta.
Lisäksi meille avattiin eilen ovet Monte Testacciolle, eli 40 metriä korkealle kukkulalle, joka rakentuu yksinomaan huolellisesti kasaan pakatuista, kierrätyskelvottomiksi antiikin aikana todetuista amforoista. Arviolta pauttiarallaa 24 miljoonaa ruukkua puskee koiranputkea mäen rakenteissa, enkä lainkaan ihmettele, miksi paikka on sortumisvaaran vuoksi välillä ollut myös erikoisryhmiltä suljettu. Oli melkoisen surrealistista tajuta joka askeleella, että kengänpohjan alla rusahtelee kaksituhatvuotinen keramiikka. Monet paloista olivat vielä varsin suuria, ja niistä oli oppineen silmän mahdollista tunnistaa amforatyyppi ja täten sen alkuperäkin. Pari leimalla varustettua fragmenttiakin osui ryhmämme matkalle. Omalla tavallaan yksi kurssin säväyttävimpiä elämyksiä tuo mäki. Mikäli satunnainen matkaaja nyt tätä lukiessaan alkaa kaivata pientä maistiaista, niin Testaccio-kukkulan juurella on useampikin kukkulan sisään koverrettu baari, joiden sisäseinistä nyppylän rakennetta voi oivallisesti observoida olusen tai kahvin äärellä. Siellä niitä ruukkuja on sievästi pinottuna.
Ensi viikonlopun tee-se-itse -seikkailu vie minut Firenzeen. Sen kuulumisia varmaankin ensi kerralla luvassa siis.
 |
| Testaccio-kukkula on kovin hankala visualisoida, mutta juu, kaikki nuo sirpaleet maassa ovat antiikkisia amforoita. |
 |
| Muusa (Urania, ollaksemme tarkkoja) ostialaisen villan seinässä. |
 |
| Jos luulit abstraktin taiteen olevan vain uuden ajan ilmiö, niin luulitpa väärin. Muuan ostialaisen villan seinää tämäkin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti